Kuukauden Kirja

Päivitys: Viime kuukausi vierähti uutta nettiyhteyttä odotellessa, eli en ole vähään aikaan saanut tätä blogia päiviteltyä. Viime perjantaina mokkula pamahti vihdoin postista ja kuukauden hiljaiselon jälkeen ajattelin avata tänne sivulle uuden osion. Kuluneen vuoden aikana olen törmännyt moniin hyviin kristillisiin kirjoihin, jotka ovat olleet apuna ja kasvatuksena uskon tiellä. Tähän osioon pyrin poimimaan joka kuukausi yhden kirjan, joka on tavalla tai toisella koskettanut.

Heinäkuu:

Kidutettu Kristuksen Tähden - Richard Wurmbrand
(ilmestynyt aikaisemmin nimellä Kristus rautaesiripun takana)


Richard Wurmbrand(24.maaliskuuta 1909- 17.maaliskuuta 2001) Syntyi Romaniassa uuden vuosisadan alussa. Richard kasvoi kodissa jossa ei tunnustettu minkäänlaista uskontoa. Nuorusvuosina hän luki paljon ateistista kirjallisuutta ja olikin jo 14- vuotiaana vakaumuksellinen ateisti ja kommunisti. Jokin kuitenkin veti häntä lähemmäs Jumalaa. Richard kertoo omin sanoin kirjassaan:

"Vaikka olin ateisti, jokin selittämätön voima veti minua koko ajan kirkkoihin. Oli vaikeata kulkea kirkon ohitse astumatta sisään. Kuitenkaan en koskaan käsittänyt mitään siitä, mitä kirkoissa tapahtui. Kuuntelin saarnoja, mutta ne eivät puhutelleet sydäntäni. Olin aivan varma, ettei Jumalaa ole olemassa. Vihasin ajatusta Jumalasta Herrana, jota minun täytyisi totella. Vihasin sitä väärää ajatusta Jumalasta, joka minulla oli mielessäni. Mutta minusta olisi ollut kovin hyvä tietää, että jossakin tämän maailmankaikkeuden keskuksessa oli rakastava sydän. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli ollut kovin ilotonta. Kaipasin sitä, että jossakin olisi ollut minullekkin sykkivä rakastava sydän"

Myöhemmin Jumala johdatti nuoren Richardin Romanian vuorilla asuvat vanhan kirvesmiehen luo, joka toimitti Richrardille Raamatun.

"Raamattu, jonka kirvesmies minulle antoi, ei ollut kirjoitettu niinkään kirjaimin kuin hänen rukoustensa sytyttämin rakkauden liekein. Pystyin tuskin lukemaan sitä. Saatoin vain itkeä sen ääressä, kun vertasin pahaa elämääni Jeesuksen elämään, saastaisuuttani Hänen puhtauteensa, vihaani Hänen rakkauteensa; ja Hän hyväksyi minut omiensa joukkoon."

Niin Richardin elämä muuttui. Hänen vaimonsa tuli myös uskoon pian tämän jälkeen. Richard sai pappisvihkimyksensä ja alkoi kertoa ihmisille muutoksesta elämässään. Se tie ei ollut kuitenkaan helppo kulkea. 30-luvun lopulla koitti natsien hallintokausi ja Richard vaimoineen joutui useasti pidätetyksi ja piestyksi. Tämä oli kuitenkin vain esimakua siitä mitä kommunistien hallintokausi toisi Romaniaan.

Suomessa, hyvinvointi yhteiskunnassa eläessä on vaikea samaistua siihen vainoon, mitä wurmbrand joutui kokemaan. Omat vaikeudet saati "vainot" tuntuvat kovin pieneltä verrattuna Richardin kokemuksiin. Hän eli eri aikana, eri olosuhteissa, mutta siellä missä maallinen rikkaus oli poissa ja ahdinko lähellä, oli myös kansalla nälkä ja "janoinen sielu" kuten Wurmbrand sanoo, Jumalaa kohtaan. Jopa monet kristittyjen vainoojista kaipasivat elämäänsä Jumalan rakkautta, ja rohkeiden julistajien kautta monet kiduttajista sen myöhemmin löysivätkin.

Kirjasta huokuu myös se, että siellä missä vainot ja ahdigot kasvavat on myös Kristuksen läsnäolo vahvaa ja elävää. Itse en omalla ihmisjärjelläni pysty ymmärtämään miten ihminen voi kestää sellaista ahdinkoa ja silti iloita kristuksessa, kuten Richard kertoo.


"Kun muistelen 14 vankilavuottani, huomaa, että se oli tosiaan onnellista aikaa. Muut vanginvartijatkin ihmettelivät usein, miten onnellisia kristityt saattoivat olla mitä hirvittävimmissä oloissa. Vartijat eivät kyenneet estämään meitä laulamasta, vaikka saimme pieksemisen palkaksemme. Luulen, että satakieletkin laulaisivat vaikka tietäisivät, että ne surmataan laulun päätyttyä. Vangitut kristityt tanssivat ilosta. Miten he kykenivät iloitsemaan niin traagisissa olosuhteissa?"

Wurmbrand jatkaa: " 'Jeesus sanoi: Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.' Syy oli se, että he eivät olleet nähneet vain kärsimyksiä. He olivat nähneet myös kaikkien vapahtajan, kaiken hyvän Toteuttajan, Päämäärän, jonka ihmiskunta on saavuttava. Ensimmäisen kerran muutamat rumat madot, lehdillä ryömivät toukat ymmärsivät, että viheliäisen olemassaolon jälkeen tulee elämä, joka on kuin kaunis, monivärinen perhonen lentelemässä kukasta kukkaan. Me tunsimme iloa samasta syystä!"

Kirja kertoo myös millaista aivopesua kommunistit käyttivät ihmisiin keskitysleireillä. Kunhan vain ihminen luopuisi Kristuksesta ja ottaisi vastaan kommunistien aatteen hän saisi vapauden. Ihmiset pysyivät kaikesta huolimatta kuitenkin lähellä Jeesusta. He olivat löytäneet todellisen vapauden!

Tämä teos on hyvä muistutus meille Herran omille, jotka elämme suhteellisesa rauhassa oman uskomme kanssa. On hyvä muistaa, että on maita joissa kristittynä oleminen voi makssaa ihmiselle hänen terveytensä, kodin ja jopa hengen. Kidutettu Kristuksen Tähden on tositarina rautaesirupun takaa. Tarina miehestä ja hänen veljistä sekä sisarista, jotka saivat kokea elävän Jumalan läsnäolon suurten vainojenkin keskellä.

"Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet."
(Ilm 7:14-16)


Kirjaa suomenkielellä levittää Stefanus - Lähetys ja sen voi tilata täältä